Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa avattiin 25.1.2017 näyttely Suojeluskunnat edelläkävijänä -vapaaehtoisesti sotilaskuntoon. Näyttely käsittää suojeluskuntien koko elämänkaaren alkaen itsenäistymisen varhaisvuosista ja päättyen niiden lakkauttamiseen vuonna 1944. Vuoden loppuun saakka kestävässä näyttelyssä on esillä satakunta esinettä ja puolensataa valokuvaa eri puolilta Suomea. Näyttelyn käsikirjoituksen on laatinut yliluutnantti evp Raimo Nissinen. Esineet on koottu keräilijä Juha Levosen ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kokoelmista.
Tilaisuuden avasi ja näyttelyn esitteli eversti Jorma Jokisalo tuoden esille järjestön toiminnan kapasiteetit, monialaisuuden ja vapaaehtoisten aktiivisuuden, joka oli merkittävästi suurempi kuin nykyisten vapaaehtoisten maanpuolustuksen piirissä toimivien järjestöjen yhteisvaikutus. Suojeluskuntiin kuului 1920-1930 luvulla 85 000-100 000 jäsentä ja suurimmillaan keväälä 1941 järjestöön kuului 126 000 miestä ja noin 70 000 13-16 vuotiasta suojeluskuntapoikaa, joka nimi jatkosodan aikana muuttui sotilaspojiksi. Suojeluskuntajärjestön rinnalla uurasti Lotta Svärd järjestö, joka oli laajimmillaan sotiemme aikana, jolloin siihen kuului 150 000 toimivaa jäsentä ja noin 50 000 lottatyttöä eli pikkulottaa.
Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti FT Erkki Vasara kertoi suojeluskuntaurheilun historiasta. Urheilu kuului suojeluskuntien järjestötoimintaan alusta lähtien. Lajeiksi valikoituivat maanpuolustusvalmiutta ja fyysistä kuntoa ylläpitäviä lajeja, kuten hiihto, ammunta, yleisurheilu ja pesäpallo. Myös suunnistusta harrastettiin. Sotilasottelu tuli suojeluskuntien kilpailuohjelmaan 1930-luvun jälkipuoliskolla. Laji valmensi sodan lähitaistelutilanteita varten. Kilpailu koostui ylämäkijuoksusta, käsikranaatin heitosta, pistintaistelusta, ammunnasta ja poteron kaivamisesta.
Seinäjoen yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori FM Outi Simola esitelmöi lottatytöistä ja suojeluskuntapojista. Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöjen tyttö- ja poikaosastot olivat Suomen historian suurimpia nuorisojärjestöjä. Nuorisotoiminnallaan järjestöt halusivat varmistaa aatteensa ja työnsä jatkumisen. Poikatoimintaa oli jo vuosien 1918 ja 1920 välillä. 13-16 -vuotiaiden poikien ryhmiä kutsuttiin “oravakomppanioiksi”. Järjestöjohtoinen nuorisotyö alkoi 1920-luvun alussa. Suuri osa toiminnasta keskittyi urheiluun, jonka avulla poikia tuli kasvattaa kuriin, järjestykseen, hyvään käyttäytymiseen sekä opettaa maanpuolustustaitoja. Nopeasti kehittyneen poikatoiminnan innoittamana perustettiin 1930-luvun alussa 10-17 -vuotiaille tytöille pikkulottatoimintaa, joka levisi nopeasti varsinkin maaseudulla. Pikkulottien toiminnassa korostuivat viikottaiset kokoontumiset ja aikuisten lottien avustaminen.
Amanuenssi-museolehtori Kirsi Hänninen kutsui vielä lopuksi Seinäjoen yhteiskoulun kahdeksasluokkalaiset avaamaan lähes satapäiselle näyttelyvieraalla matkalaukkunsa, joka sisältää esineistöä ja valokuvia kriisiajan tarpeistosta.
Katso kuvat ja kuvateksit. Kuvat Juha Levonen jos ei muuta mainita